Mika Waltari -seura

Illusioni 2010

(toimittanut Jukka Parkkinen)

Jo Mika Waltari -seuran perustamisvaiheessa 10 vuotta sitten päätettiin julkaista joka toinen vuosi vuosikirja, jossa julkaistaisiin uutta Mika Waltari -aineistoa sekä meiltä että muualta. Osattiin arvata, että sellaista olisi tarjolla. Tämä oli oikeaan osunut päätös. Kun vuonna 2008 vietettiin Mika Waltarin syntymän 100-vuotisjuhlaa, tapahtumia oli runsaasti, esitelmiä pidettiin ja uusia näkökulmia esitettiin ja jopa ensimmäinen Waltarin elämäkerta (Panu Rajala: Unio mystica) ilmestyi.

Illusioni 2010 herättää huomiota jo kansikuvallaan: 1940-luvulla Pauligin kahvipaahtimo pyysi tunnettuja kahvia juovia henkilöitä piirtämään omakuvansa sekä kirjoittamaan jonkin lausuman kahvista. Mika Waltari tarttui innokkaasti pyyntöön: syntyi mainio näköiskuva varustettuna toteamuksella: Näin minä hymyilen saatuani hyvää P:n kahvia! Kuva julkaistiin kuvalehdessä mainoksena, ja tämä piirros on päässyt vuosikirjan kansikuvaksi.

Vuosikirja sisältää 159 sivua ja 14 artikkelia, kaikki uusia ja suurin osa ensimmäistä kertaa ja vain tässä kirjassa julkaistuja. Uusimman artikkelin "Kirjailijan maailmanpolitiikkaa - eli mitä Johannes Angelos kertoo meille tästä päivästä" kirjoitti kesäkuussa 2010 vuosikirjaamme varten kirjailija Jani Saxell. Hän oli vuoden 2009 keväällä ollut vieraanamme Villa Kivessä kertomassa aiheesta "Kirjailija ja inspiraatio", jolloin hän puhui omasta suhteestaan Waltariin. Enää seuraavana vuonna hän ei halunnut puheenvuoroaan julkaista vaan halusi laatia kokonaan uuden artikkelin. Siitä ilmenee, kuinka ajankohtainen voi vuosikymmeniä aikaisemmin julkaistu historiallinen romaani olla.

Mika Waltarin Sinuhen 1960-luvulla kääntänyt prof. Endre Gombár on tutkinut Sinuhen skeptisyyttä ja tulevaisuuskuvaa.. Lisäksi on julkaistu hänen lähettämänsä sähköpostiviesti, jossa hän kertoo, millaisia vaikeuksia 60-luvun Unkarissa oli saada Sinuhe julkaistuksi. Jo tuolloin prof. Gombár ystävystyi Mika Waltarin kanssa, vieraili usein hänen luonaan sekä Helsingissä että Pornaisten Laukkoskella. Vuonna 2008 hän osallistui Mika Waltarin 100-vuotisjuhlaan Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä.

Toisen ulkomailta hankitun artikkelin on kirjoittanut virolainen egyptologi Sergei Stadnikov, joka valottaa Waltarin historiakäsityksen taustaa. Prof. Stadnikovin tapasimme vuoden 2010 alussa Tallinnan Suomen instituutissa, jossa järjestettiin uuden Sinuhe-vironnoksen (käänt. Piret Saluri) esittelytilaisuus. Hän kertoi silloin farao Ekhnatonin uskonreformista. Koska ilmeni, että hän oli egyptologin silmin lukenut tarkoin myös Sinuhen, kysyin, onko hän myös julkaissut aiheesta artikkelin. Hän kertoi julkaisseensa alkuperäisen Sinuhen tarun viroksi sekä tutkinut tietysti myös Waltarin Sinuhen. Tulokset julkaistiin teoksessa "Vana Egiptuse kultuurilugu" (1998), joka sisältää valittuja artikkeleita, käännöksiä ja esseitä. Hän toimitti mielellään artikkelin "Igavesest ja kaduvast M. Waltari ajaloovisioonis ning selle egüptoloogisest taustast" vuosikirjassamme julkaistavaksi. Sen käänsi Jenni Kavén.

Monet kirjan artikkeleista perustuvat jonkin jäsentilaisuuden teemaan. Sellaisia ovat esim. Martti Häikiön "V.A.Koskenniemi ja Mika Waltari - kaksi klassikkoa", Leena Laakson "Mika Waltari ja naiset", Panu Rajalan "Tulenkantajien kaksi tietä" sekä Anneli Kalajoen "Tämän vuosituhannen Waltari-käännökset". Myös edellisen kaksivuotiskauden matkoista on kirjoitettu vuosikirjaan. Viime vuoden Sveitsin-matka osui harmillisesti Euroopan ongelmaiseen tuhkapilviaikaan: ryhmä palasi Suomeen täältä tilatulla bussilla neljä päivää suunniteltua myöhemmin. Matkan johtanut varapuheenjohtaja Päivi Istala on kirjoittanut vuosikirjaan matkasta seikkaperäisesti ja hauskasti. Myös omassa ohjelmassaan Radio ykkösessä hän kertoi jännittäväksi muodostuneesta matkasta kutsuttuaan mukaan muutaman matkalle osallistuneen jäsenemme.

Aivan uuden näkökulman Mika Waltarin tuotantoon avaa FT Tapani Jussilan artikkeli "Waltari ja Dracula". Hän aloittaa toteamalla, että "Waltarin tietämys Unkarin, Transilvanian, Valakian Moldavian ja Bulgarian 1400-luvun tapahtumista on niin lujaa, että linkit Draculan esikuvaan Vlad Seivästäjään ovat tarjolla sellaiselle lukijalle joka osaa niitä etsiä." Yhtäläisyydet Nuoren Johanneksen sekä Johannes Angeloksen sekä Vlad Seivästäjän välillä ovat Jussilan mukaan kiistattomat. Näistä ei monikaan Waltari-tutkija ole puhunut!

Seuran 10-vuotisesta taipaleesta on kirjoittanut pitkäaikainen puheenjohtaja Anssi Arohonka. Sen luettuaan huomaa, kuinka paljon uusia näkökulmia ja tuoreita oivalluksia on yhä löydettävissä Waltarin tuotannosta. Lähes vuosittain on käyty Mika Waltarille tärkeillä paikoilla, sekä kotimaassa että ulkomailla. Seuran perustamisen jälkeen ensimmäinen matka tehtiin Pariisiin, joka oli Waltarin nuoruuden tärkeä inspiraation kohde sekä myös kirjoittamispaikka. Myös toisessa tärkeässä kohteessa eli Italiassa Waltari on kirjoittanut (Turms kuolematon): syksyllä 1954 Orvieton Grande Albergo Realessa Piazza del Popolon laidalla. Kahdesti seura on käynyt Italiassa ja toisella kerralla ryhmämme asui viikon hotelli Realessa ja tapasi toistamiseen johtaja Pier Luigi Prosperinin, joka nuorukaisena oli ollut Waltaria vastassa rautatieasemalla ja tuonut hänet silloin isänsä johtamaan hotelliin. Kahdesti olemme käyneet myös Istanbulissa ja Egyptissä. Näillä matkoilla on voitu tarjota osallistujille ainutlaatuinen Waltari-elämys, kun on tutkittu niihin liittyviä tekstejä.

Aikaisemmista vuosikirjoista poiketen tähän viimeiseen on liitetty kuvaliite: kuvia on runsaasti ja osa on värillisiä.

21.2.2011
Anneli Kalajoki

 

Illusioni 2010

Sisällys

Lea Toivola: Jälkinäytös - Waltarin unohdettu dekkari
Jukka Parkkinen: Waltarin suljettu huone
Endre Gombár: Skeptisyys ja tulevaisuuskuva Mika Waltarin romaanissa Sinuhe
Endre Gombár: Minä ja Mika Waltari
Sergei Stadnikov: Ikuinen ja katova - Mika Waltarin historiakäsityksen tausta
Sergei Stadnikov: Mika Waltarin teokset viroksi
Anneli Kalajoki: Mika Waltarin teokset kääntäjien käsissä: Tämän vuosikymmenen Waltari-käännökset
Juha Järvelä: Sopiko Waltari 1920 - 1930-luvuilla kirjastoihin?
Kari Uusitalo: Waltari ja seitsemän veljestä
Martti Häikiö: V. A. Koskiniemi ja Mika Waltari - kaksi klassikkoa
Koskiniemen Waltari-arvostelut
Panu Rajala: Tulenkantajien kaksi tietä
Leena Laakso: Mika Waltari ja naiset
Tapani Jussila: Waltari ja Dracula
Jani Saxell: Kirjailijan maailmanpolitiikkaa - eli mitä Johannes Angelos kertoo meille tästä päivästä
Kuvaliite:
Anssi Arohonka: Vuosikymmen Mika Waltarin seurassa
Päivi Istala: Ja lankesi Yö yli Euroopan...: Nimikkoseuramme
Päivi Istala: Mikael Karvajalan ja Paracelsuksen jalanjäljissä