Mika Waltari -seura

Mika Waltarin haudalla 19.9.2006

Oletettavasti tämä runo on kirjoitettu Yksinäisen miehen junamatkalla, ehkä jopa Istanbulissa. Runo on kirjoitettu vuonna 1947, kirja ilmestyi seuraavana vuonna.

Muukalainen

Synnyin vieraana
vieraaseen maahan,
jonka kieltä en ymmärrä,
vain hoettuja sanoja
sieltä täältä:
leipä, rauha, raha.

Hymyilen sanoille.
Vain katse, kosketus, ihmisen lämpö
riittää elämäksi
muukalaiselle.


Turms kuolematon:

Itse asiassa pitkä ikä ei suinkaan ole jumalien suopea lahja. Paremminkin se osoittaa vain että ihminen on hidas ja itsepäinen ja tarvitsee tarkoituksensa toteuttamiseen pitemmän ajan kuin joku toinen ripeämpi.

Koko elämäni ajan olen saanut kaiken mitä olen tarvinnut, vähän tai paljon, aina tarpeitteni mukaan. Miksi sitoisin itseni peltoihin, taloihin ja tavaroihin. Ei rikkaus tee ihmistä vapaaksi vaan kahlehtii hänet. Joka jotakin omistaa, häntä kalvaa ainainen menettämisen pelko. Yhtä mustasukkaisesti köyhä mies vartioi ainoita lampaitaan kuin rikas mies sulkee rautaisiin arkkuihin kalleutensa ja valvoo öitä peläten menettävänsä aarteensa.

Nuori Johannes:

Usko minua, ei ole mitään Jumalaa. Hanefiitit ja kristityt, juutalaiset ja maagit ovat turhaan häntä etsineet. Maan päällä on ihmisiä vain kahta luokkaa. On älykkäitä ihmisiä ja heiltä puuttuu usko. On uskovaisia ja heiltä puuttuu äly.

Neljä päivänlaskua:

Olkoon siis, ettei ole mitään ikuista, ja olkoon, ettei kuolemattomuus ole ihmistä varten. Silti aion tavoitella kuolemattomuutta siinä mitassa kuin se on vallassani, vaikka kuolemattomuuteni olisikin vain häviävä ajatus, unohtuva hymy, harmaantuva paperi ja närkästynyt vastaväite.